Choreography as a reading practice – research workshop / Critical Path / Sydney

1s

‘Choreography as a reading practice’ indicates to that history of Choreography in which choreographic practice is understood as a writing practice. In my doctoral artistic research project I approach choreography as a reading practice based on the artistic, experiential and ethical shift that has happened in my choreographic practice when it comes to thinking about the situational relations between movement, materiality, corporeality, and embodiment. Choreography as a reading practice is a specific body practice which focuses on de-coding, and re-coding, the movements that are moving the human body. In the research, I re-define the concept of ‘reading’ and take it into practice in the realm of Choreography. The starting points for the re-definition of reading in ‘Choreography as a reading practice’ are:

1) reading as choreographic practice is something else than reading understood as decoding the literal two-dimensional text with the movements of the eyes

2) reading does not mean reading written signs and symbols but reading movements in various registers that surround the human body and makes the human body move

3) reading happens through embodied de-coding of these surrounding movements and their relations

4) reading produces artistic forms and traces, and in choreographic terms potential to writing

By the word reading I do not mean only the bodily skill to decode a certain number of surrounding movements, but it includes also the creative and wild act of putting them into an artistic relation between themselves in order to produce meaning and imagination.

The workshop took place in Critical Path in Sydney 16. – 17.7.2016 and it will be followed with series of workshops in 2016-2017.

.

///

Koreografian ajattelu kirjoittamisen historian kautta on perusteltua sanan ’koreografia’ etymologian takia. Moninaisten tanssinotaatio –systeemien kehitys, historia ja tarkoitus tukevat ja vahvistavat tätä ymmärrystä. Liikkeen, paikan ja painetun merkin tai symbolin yhdistymisen koreografia-kirjoitukseksi voi ymmärtää myös prosessiksi, jossa koreografista tuli henkilö, jonka oletettiin osaavan lukea notaatiota. Olen kiinnostunut siitä mitä lähtökohtainen toiminnallinen muutos koreografi-kirjoittajasta koreografi-lukijaksi taiteen tekemisessä, ruumiillisuudessa ja materiaalisuudessa aiheuttaa. Muutos on ollut konkreettinen taiteellisessa työssäni. En tunnista taiteilijana itseäni koreografi-kirjoittajana vaan olen lukija. Kutsun tätä muutoksen prosessia omassa taiteellisessa työhistoriassani ja englanniksi kirjoittamassani tutkimuksessani From Choreographer towards Choreoreader –prosessiksi. Tässä yhteydessä suomennan Choreoreader –termin koreo-lukijaksi, vaikka käännös on kömpelömpi kuin sen englanninkielinen vastine. Taiteellis-tutkimuksellinen työni asettuu laajennetun koreografian alueelle (engl. expanded choreography), jossa koreografia operoi muun muassa keinona tutkia systeemejä ja struktuureja joiden osana ihmisruumis liikkuu.

Ymmärrän ’kirjoittamisen’ ja ’lukemisen’ laajasti toisiinsa kietoutuneina ruumiillisina praktiikkoina. Lähestyn niitä molempia toimintoina, jotka aktivoituvat koreografisessa taiteellisessa työskentelyssä. Tutkimuksessani määrittelen lukemisen uudelleen ja otan sen käyttöön koreografisessa taiteellisessa työssä. Olen tällä hetkellä tutkimuksessani määritellyt lukemisen lähtökohdat uudelleen seuraavin ääriviivoin: 1) lukeminen koreografisena praktiikkana on jotain muuta kuin kaksiulotteisen kirjoitetun tekstin de-koodaamista, joka tapahtuu liikuttamalla silmiä lineaarisia rivejä pitkin 2) lukeminen ei tarkoita kirjoitettujen merkkien ja symbolien lukemista vaan eri rekistereillä operoivien ja ihmisruumista ympäröivien liikkeiden ja ruumista liikuttavien liikkeiden lukemista 3) lukeminen on erityistä ruumiillista ympäröivien liikkeiden ja niiden välisten suhteiden de-koodaamista ja 4) lukeminen generoi ja tuottaa taiteellisia muotoja ja jälkiä, ja koreografisin termein potentiaalia kirjoitukseen.

Lukemisella en tarkoita pelkästään kykyä ja herkkyyttä tunnistaa ja jäsentää tiettyä määrää ruumista ympäröiviä liikkeitä, vaan lukeminen sisältää myös mielikuvituksellisen ja villin liikkeiden yhteen saattamisen ja erilaisten vuorovaikutuksellisten ja liikkeiden välisten suhteiden luomisen merkitysten ja mielikuvituksen mahdollistamiseksi ja tuottamiseksi.

Kehitän tätä taiteellista työkalua työpajoissa vuosien 2016 ja 2017 aikana.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

%d bloggers like this: